Vaihtoehtoja jäteverolle 

Sinnikäs työmme jäteverolain sisällön muuttamiseksi ei mennyt aivan hukkaan ja poliitikotkin näyttävät pystyvän muuttamaan virkamiesten ehdotuksia parempaan suuntaan. Itseäni jäi silti häiritsemään jätelain valmistelijoiden heikko markkinamekanismien tuntemus. Markkinavoimien vaikutukseen viitataan usein, mutta kun laskettiin jäteveron kustannusvaikutuksia, asiaa ei tunnistettu ollenkaan.
Haluankin nostaa esille jäteverokeskustelun toisen puolen: mikäli kaatopaikkajätteiden määrän vähentämiselle asetetut tavoitteet halutaan saavuttaa, on otettava käyttöön aivan toisenlaisia keinoja kuin verotus.
 
Maarakennuskäytön ilmoitusmenettelyä laajennettava ja väljennettävä

Metsäteollisuuden sivutuotteille on useita hyötykäyttökohteita, joista yksi keskeinen on maanrakennuskäyttö. Tähän soveltuvat muun muassa turpeen ja puuperäisen aineksen polton lento- ja pohjatuhkat. Ne kuuluvat valtioneuvoston eräiden jätteiden hyödyntämisestä  maarakentamisessa antaman asetuksen (591/2006) piiriin ja täyttävät siinä esitetyt vaatimukset. Tämän asetuksen liukoisuusraja-arvot on kuitenkin säädetty niin tiukoiksi, että ilmoitusmenettelyn mukainen lentotuhkien maarakennuskäyttö ei ole ollut käytännössä mahdollista.



Maarakennusasetuksen perusteella annettujen raja-arvojen pohjana tulisi olla riskinarviotarkastelu, jonka perusteella voitaisiin käyttää korkeampia raja-arvoja tai. vastaavasti hyväksyä yhden tai kahden nykyisen raja-arvon ylittäminen esimerkiksi 50 prosentilla. Samalla asetuksen piirissä olevien jakeiden joukkoa pitäisi laajentaa niin, että kierrätyspaperin siistauksessa syntyvä kuitusavikin tulisi sen piiriin.

Joustavuutta ja etupainotteisuutta lupamenettelyihin

Tavoitellusta jätteiden hyötykäyttömäärien kasvattamisesta tekee erittäin haasteellisen myös se, että maarakennuskäyttö vaatii käytännössä aina ympäristöluvan. Koska ympäristöluvan hakijan on oltava joko maan omistaja tai kiinteistöllä oleva toiminnanharjoittaja, ei metsäteollisuudella useinkaan ole mahdollisuutta vaikuttaa hyötykäyttömahdollisuuksiin.
Nykyiset 3 – 6 kuukauden käsittelyajat ympäristölupaprosessissa ovat liian pitkiä sovitettaviksi urakka-aikatauluihin ja niitä pitäisi nopeuttaa selvästi. Ympäristölupaprosessissa tulisi myös olla mahdollista ympäristöluvittaa sivutuotteiden hyötykäyttö materiaalikohtaisesti esimerkiksi koko ELY-keskuksen toimialueella muualla kuin ympäristöllisesti herkissä kohteissa kuten luonnonsuojelu- ja pohjavesialueilla. Tämä lisäisi merkittävästi tietoisuutta hyötykäytöstä ja ulkopuolisten tahojen kiinnostusta siihen.
Huono asia ei olisi myöskään lakiin perustuva velvoite tarkastella sivutuotteiden hyötykäytön mahdollisuutta esimerkiksi YVA-menettelyn piiriin kuuluvissa hankkeissa, tie- ja katusuunnitelmissa sekä ympäristösuojelu-, maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa lupamenettelyissä. Tämän tiedon perusteella voitaisiin ohjata toimijoita tai antaa heille sitovia velvoitteita mahdollisten hyötykäyttöjen toteuttamisesta.

Lisää tehoa myös energiahyötykäyttöön

Maarakennuskäytön tehostamisen lisäksi myös jätteiden energiahyötykäyttöä voidaan tehostaa. Jätteenpolttoasetuksen kansallista tulkintaa pitäisi tarkastaa siten, että siistauslietteen poltto jäisi asetuksen ulkopuolelle. Samalla siistauslietteen päästökauppaluokitusta tulisi korjata siten, että se vastaisi kuitulietteen luokitusta.
Kaikki edellä esitetyt toimenpiteet nostaisivat metsäteollisuuden jätejakeiden hyötykäyttöastetta merkittävästi, jolloin myös niiden kautta saavutettavat positiiviset ympäristövaikutukset olisivat huomattavasti jäteveron ohjausvaikutusta suuremmat. Lisäksi nämä ratkaisut eivät nostaisi hyötykäytön välillisiä kustannuksia mitenkään merkittävästi ja siten heikentäisi metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä.
Onko meillä todella varaa jättää nämä hyödyntämistä edistävät toimenpiteet tekemättä? Sopii myös kysyä, oliko jäteveron ainoa tarkoitus sittenkin vain kerätä rahaa valtion kassaan?

Ari-Pekka Heikkilä
ympäristöpäällikkö, Metsäliitto Osuuskunta